Maailmaa tälläkin hetkellä riepotteleva korona on saanut meistä jokaisen kynsiinsä eri tavoilla. Muutama kuukausi sitten en olisi voinut kuvitellakaan millaisessa tilanteessa seison nyt tahtomattani. Alussa kuuntelin uutisia koko ajan ja tunteet vaihtelivat vuoristoradan lailla epäuskon, pelon ja epätoivon välillä… Lopputuloksena oli tukala olo omassa kodissa etätöiden merkeissä sekä kasvava halu heittää hanskat tiskiin ja sulkea silmät kaikelta. Mutta luovuttamisen aika ei ole nyt.
Olet varmasti kuullut sanonnan ”asenne ratkaisee”? Asiahan ei aina ole niin mustavalkoinen, mutta näinä aikoina tämä sanonta on konkretisoitunut omassa elämässäni. Nähdessäni miten moni tekee tällä hetkellä parhaansa auttaakseen muita, minulle tuli sellainen olo, että en voi luovuttaa nyt. Hitto, jos tästä selvitään, niin selvitään mistä tahansa. Joudun itse elämään oman päätökseni kanssa, joten haluan pystyä katsomaan peiliin ja sanomaan että ”olen tehnyt kaikkeni.”
Elämä on opettanut minulle, että on vaikeaa auttaa muita, jos ei ensisijaisesti pidä huolta omasta hyvinvoinnista. En aio olla yltiöpositiivinen, mutta valjastan käyttööni myönteisen asenteen sekä ratkaisukeskeisyyden voimat ja jatkan matkaa. Me olemme ihmisiä, me väsymme ja meidän kaikkien täytyisi aina muistaa levätä ajoittain.
Muistatko vielä ne hanskat, jotka haluaisit heittää tiskiin? No nyt on aika laittaa ne käteen ja työskennellä yhdessä, jotta me kaikki yksilöt, yritykset sekä yhteisöt voimme hyvin myös tulevaisuudessa. Tosiasia on, että kun aikaa kuluu kaikkien niiden vaikeuksien merkitys, joita olemme käyneet läpi elämässämme, pienenee. En voi olla muuta kuin kiitollinen työkavereilleni ja yrityksen johdolle mahtavasta myötätunnosta sekä ymmärryksestä. Meitä kaikkia tuetaan mahdollisimman paljon tässä tilanteessa ja joustetaan puolin ja toisin.
Muutoksen tapahtuessa eteen tulee erilaisia päiviä. Joinakin päivinä puhkun intoa ja motivaatiota ja toisina saan taas nähdä normaalia enemmän vaivaa, että saisin itseni edes ylös sängystä aamulla. Tämä kaikki on ihan normaalia, joten niiden huonojen päivien takia ei kannata lannistua vaan miettiä, että aikaisemminkin on ikävistä asioista selvitty ja tämäkin tunne menee ohi. En tule ikinä katumaan tavoitteeseeni pääsyä, vaikka asiat näyttäisivätkin vaikeilta, mutta tulisin varmasti katumaan luovuttamista niin kauan kun voin vielä taistella.
Päätän tämän kirjoituksen äitini sanoihin; ”Asiat järjestyvät aina, tavalla tai toisella.”
Tiia Rintakoski
Visuaalinen suunnittelija