Maailma ja sen mukana työkenttä muuttuu jatkuvasti. Kaikki tapahtuu nykyään nopeasti – ideat muuttuvat innovaatioiksi, jotka leviävät ja muuttavat maailmaa entisestään. Vanhat ja hitaat toimintatavat eivät enää toimi. Kukaan ei ole turvassa eikä tulevaisuutta voi millään mittarilla enää ennustaa kovin kauaskantoisesti. Enää ulkoinen motivaatio eli suorite, joka tehdään pelkästään palkintoa eli rahaa varten ei ole se suurin motivaattori, vaan kyse on enemmän sisäisestä motivaatiosta, missä itse tekeminen on palkitsevaa ja mukavaa. Palkinto tulee itsestään.
Tämä nopea maailmanmeno heijastuu myös työelämään yleisesti ja itsekään siltä ei voi välttyä. Koko ajan täytyy olla valmis muuttumaan ja muuttamaan omia toimintatapoja. Koko ajan täytyisi olla tavoitettavissa ja ratkaisumallit täytyisi olla joka tilanteeseen valmiina. Välillä tuntuu, että joku prässää koko ajan ja työpäivät täyttyvät turhankin paljon asioilla mihin ei ole voinut tai osannut varautua ja siten syntyy paniikki. Samalla sisäinen motivaatio tulisi olla sillä tasolla, että hommat hoituvat ja työstä nauttii.
Miten tässä kaikessa se kuuluisa kasetti kestää päivästä toiseen? Miten samaan aikaan pystyisi olemaan hyvä yhteistyökumppani, kollega, esimies, myyjä, asiantuntija, ongelmanratkaisija, mukava tyyppi, puhumattakaan hallita elämä työpaikan ja työpäivän ulkopuolella? Mutta mistä kiireen keskellä sisäinen motivaatio löytyy?
Kaikkea ei kukaan pysty heti, tai ehkä koskaan ratkaisemaan. Teemmehän me työtä kuitenkin ihmisten kanssa, jotka usein ovat hyvin erilaisia. Tämä lisää muuttujia yhteistyön eri vaiheissa ja helposti tulee ongelmia työtavoissa, kommunikaatiossa ja ihan yleisesti elämänkatsomuksessa. Näistä erilaisista persoonatyypeistä olemme usein jo organisaatiomme sisällä puhuneet ja on hienoa, että erilaiset ihmiset tekevät työtä saman tavoitteen eteen yhdessä.
Itse olen omassa työssäni ja pienessä työtiimissäni pyrkinyt siihen, että välttäisin käskyttämistä ja kyttäämistä. Kiireessä se välillä unohtuu. Uskon, että sisäinen motivaatio löytyy, kun ihmisille annetaan mielekästä tekemistä ja haastetta näyttää oma osaamisensa samalla kannustaen ja tarvittaessa ohjaten. Yhteenkuuluvuuden tunne ja samaan maaliin pelaaminen nostaa motivaatiota koko tiimin, työyhteisön tai organisaation sisällä.
Itse olen asiaa miettinyt siltä kannalta, että vuosia sitten työ ja vapaa-aika olivat minulle kaksi ihan eri asiaa. Ja halusin sen pitää juuri niin – töissä tehdään työt ja sen jälkeinen aika on elämää itselleni. Tämä on vähitellen muuttunut, osittain myös tietoisesti omaa motivaatiotani tutkiessa. Päätin, että elämästä ja työstä tulisi elämäntyö eikä työ olisi vain erillinen tapa saada rahaa omaa elämistä varten. Totta kai työstä kuuluu saada kohtuullinen korvaus, mutta se ei enää ole motivaattori numero yksi. Minulla on aina ollut hyvä elämä, paljon hyviä ihmissuhteita, iloa sekä onnistumisia ja päätin, että työ on osa hyvää elämääni. Piste.
Olen vähentänyt tietoisesti nillittämistä ja jatkuvaa valittamista. Tekemisen meininki on päivän sana, niin työpaikalla kuin kotonakin eli elämässä yleensä. Hyvä draivi tarttuu muihinkin. Ei kukaan jaksa katsoa ja kuunnella valittavaa kollegaa tai asiakasta. Sisäiseen motivaatioon vaikuttaa kaksi asiaa: ns. vapaaehtoisuuden tarve eli mahdollisuus tehdä itseä kiinnostavia asioita, miten itse haluaa. Työ ei ole pakottavaa vaan edustaa minua itseäni. Toinen tärkeä seikka on kyvykkyyden tarve – työ tarjoaa sopivasti haastetta ja antaa mahdollisuuden käyttää omaa tietotaitoa ja osaamista.
Yleisesti organisaatiossa tulisi päästä tilanteeseen, jossa työntekijät haluavat nähdä niin paljon vaivaa saadakseen työnsä hyvin tehtyä, että samalla he päivittävät omaa osaamistaan ja ymmärrystään oman työkenttänsä sisällä. Näin koko organisaatio kehittyy. Motivaatio syntyy siitä, että työ on mielekästä, sopivan vapaata, mutta myös vastuullista. Toki siitä tulee saada myös korvaus joka osaltaan motivoi. Joka päivä kohtaamme uusia haastavia ja arveluttavia tilanteita ja kamppailemme oman motivaatiomme kanssa. Kysymys kuuluukin, menemmekö niitä kohti peläten vai rohkeasti?
Aki Mäki-Arvela
Asiakkuuspäällikkö