Meneekö hermo odotteluun vai kävelläänkö sun yli?

9.6.2017 - Kirjoitukset

Olemme viimeiset pari vuotta järjestäneet omalle henkilöstölle koulutuksia koskien itsensä johtamista sekä minäkäsitystä. Tämän johdosta olemme huomanneet, että tiimien ja työyhteisön jäsenten ymmärrys toisen tekemisiä ja sanomisia kohtaan on lisääntynyt huomattavasti, mikä edesauttaa merkittävästi tiimiorganisaation rakentamista.  Ja mikä parasta, tämän seurauksena myös työhyvinvointi ja -viihtyvyys paranevat entisestään.

Googlen tutkimusryhmä on selvittänyt täydellisen tiimiin kaavaa (Project Aristotle), koska on huomattu, että parhaat yksilöt eivät muodosta yhdessä parasta ryhmää. Tutkijat tulivat siihen tulokseen, ettei ryhmän menestymiselle ollut merkitystä keitä yksilöitä tiimissä oli – millaisia persoonallisuustyyppejä, taitoja tai taustoja. Sen sijaan kaikkia menestyneitä tiimejä yhdisti yksi piirre: psykologinen turvallisuus. Tiimin jäsenet keskustelivat vapaasti ja tunsivat olonsa turvallisiksi. He pystyivät puhumaan keskenään avoimesti, sillä tiimin jäsenten välillä oli syvä luottamus.

Jotta tiimissä päästään psykologiseen turvallisuuteen, on tiimin jäsenten tunnettava toisensa. Tässä me lähdimme liikkeelle enneagrammin avulla, jossa persoonallisuus, toimintatavat, vuorovaikutus sekä henkiset voimavarat jaetaan yhdeksään eri tyyppiin. Enneagrammi ei kerro vain millaisia me olemme, vaan se selittää miksi toimimme tietyllä tavalla; se tekee käyttäytymisemme motiivit ymmärrettäviksi.

Opinnot minäkäsityksen syventämisestä aloitettiin meillä testillä – kuka minä olen näistä yhdeksästä loistavasta tyypistä? Meidän työyhteisöstä löytyi muuten jokaista tyyppiä! Testin jälkeen jokainen luki oman tyyppinsä toiminnasta, ajatusmaailmasta jne. Ja voi apua! Osu ja upposi! Alleviivasin monisivuisesta kerronnasta kaikki itseeni osuvat ”kolmosen” kohdalta, ja melkein koko pruju tuli neonkeltaiseksi. ”Häntä ohjaa voitontahto sekä tarve saada paljon aikaan. Odottaminen ei kuulu hänen sanavarastoonsa.  Hänellä sekoittuvat työ ja vapaa-aika, tai ainakin myös vapaa-ajalla pitää tehdä jotain hyödyllistä…” Onpa kyllä hienoa tietää, että sama ajatusmaailma on monella muullakin!

Kun tunnistaa oman tapansa toimia, niiden taustalla olevat motiivit sekä toiveet ja pelot, on huomattavasti helpompi johtaa itseään kohti tavoitteita. Itsensä johtamisessahan kyse on suurilta osin juuri oman käyttäytymisen ohjaamisesta sekä voimavarojen aktivoimisesta. Kun ”kolmonen” on parhaimmillaan ”aikaansaapa, ripeä, johtava, aktiivinen, käytännöllinen ja kunnianhimoinen”, mutta pahimmillaan ”kilpailuhenkinen, kiireinen, kärsimätön, laskelmoiva”, niin kaiken lähtökohta on tunnistaa mikä työssä saa aikaa näitä piirteitä, jotta psyykkinen itsesäätely toimii. Ja jotta voi kehittyä: Minä 2.0.

Tiimeissä on tullut myös aikamoisia Ahaa-elämyksiä. Yhdestäkin tiimistä löytyy ”tarkka-järjestelmällinen-tunnollinen-mustavalkoinen-ykkönen, ”eloisa-ideoiva-energinen-poukkoileva-seiska” ja ”voimakas-päättäväinen-varma-jyräävä-kasi”. Voitte arvata, että jokaisen heidän tapa toimia on todella erilainen. Kun ymmärretään, miksi toinen toimii tietyllä tavalla, on paljon helpompi löytää se yhteinen sävel. Esimerkiksi tässä tiimissä ykkösestä tuntui, että tiedonjako tökki ja tietoa sai kaivaa muista. Kun taas muut olivat mielestään jakaneet kaiken oleellisen, sillä ”ainahan voi kysyä”. Ja esimerkiksi seiskasta liika raportointi tuntuukin kyttäykseltä. Kasi taas haluaa, että työt tehdä hänen toivomallaan tavalla. Tyyppien ymmärtäminen on tuonut ihan uusia ulottuvuuksia tähänkin tiimiin, ja saahan näistä tyypeistä aikamoista huumoriakin työyhteisöön. ”Katos vaan, ykkösellä on palaveriin tullessa kaikki dokkarit järjestyksessä ja seiskalla ei edes kynää mukana.”

Viime koulutuksessa käsittelimme temperamenttia. Erityisesti yksi piirre, ”aktiivisuus”, sai paljon huomiota osakseen. Suurin osa työyhteisömme jäsenistä on ”nopeita”. Eli meille on tyypillistä, että taukojen ilmaantuessa emme malta kuunnella toisen puhetta loppuun, vaan täydennämme lauseen keskeen puheen. Check! Tai esimerkiksi otamme asian hoitaaksemme, jos toinen ei reagoi tarpeeksi nopeasti. Cheak! Osa meidänkin porukasta on kuitenkin ”verkkaisia”. He tarvitsevat aikaa asioiden aloittamiseen ja sanomiseen. ”Nopeiden” seurassa heille tuleekin usein olo, että heidän yli kävellään. Meillä tiimeissä valta osa kun olemme ”nopeita”, niin psykologilla oli hyvä pointti: Miettikää, jos olisitte ainoa ”nopea” viiden ”verkkaisen” tiimissä. Miltä tuntuisi? Oi oi, minä olisin pureskellut kynteni ekan viiden minuutin aikana yrittäessäni olla hiljaa ja kuunnella muiden vastauksia puhumatta heidän puolestaan.

Tiimin vetäjille ja itselleni esimiehenä kolahti myös toinen piirre, ”intensiivisyys”. Eli kuinka vahvoina henkilö kokee tunteet ja käyttääkö hän paljon puheessa superlatiiveja. Tiimien osalta tässä tärkeää on se, että määritteleekö yhden henkilön sen hetkinen tunnetila koko tiimin fiiliksen tai ohjaa tiimin toimintaa. Hymyllä on onneksi tapana tarttua, mutta valitettavasti tälläkin kolikolla on kääntöpuoli: ”Jos mulla on huono aamu, niin kohta on muillakin.” Tähän tulee tiimin vetäjien kiinnittää huomioita. Itseäni ”intensiivisyys” kosketti palautteen annon osalta, koska minulle tyypillisempää on ”kontrolli” kuin ”tunneilmaisu”. Palautteeni ei kaikille aina tunnu palautteelta, koska siitä puuttuu ns. superlatiivit, caps lock, tuuletukset ja äänen paino. AIVAN fantastista!! J Kunhan tässä opettelen…

Opittavaa on itsestä ja toisista, mutta se kannattaa – niin itsensä kuin tiimien toimivuuden kannalta. Maaliin on siis itse kullakin vielä matkaa. Ja sekös ”ei se reilu peli, vaan voitto -kolmosta” harmittaa. Heh. Onneksi itselle osaa jo nauraa!

Teksti: Jenni Pelkonen